lauantai 6. maaliskuuta 2010

YÖ MEREN RANNALLA...

Yksi mielenkiintoisimmista projekteista viime vuosina on ollut "Yö meren rannalla" -äänitteen syntyminen. Idea merkittävien ja tunnettujen suomalaisten, kansallisromanttisten instrumentaaliteosten sanoittamisesta lauluiksi syntyi "puolivahingossa" lounaalla Mamma Rosassa. Viileä syksy oli jo pudottanut lehdet puista lokakuun alussa 2007. Takana oli mieliinpainuva konserttikiertue Yhdysvalloissa yhdessä pianisti Rait Karmin kanssa. Alabaman räiskyvä konserttiyleisö ei meinannut pysyä nahoissaan Birminghamin konserttitalossa loppuunmyydyn resitaalimme jälkeen. Pari turvamiestä tuli hakemaan meidät takahuoneesta levymyyntiin jakamaan nimmareita. Minkähänlainen yleisö mahtaakaan olla rock -konserteissa tuolla "kuumassa etelässä"?

Yksi kiertueen konserteista oli Suomen suurlähetystössä Washington D.C:ssä. Parisataapäinen kutsuvierasyleisö oli tullut juhlistamaan itsenäisen Suomen 90 -vuotista juhlavuotta ja muistelemaan Sibeliusta, jonka kuolemasta tuli kuluneeksi 50 vuotta. Sopraano Johanna Rusanen liittyi seuraamme tuohon konserttiin ja tuloksena oli hyvin antoisa ilta Sibeliuksen musiikin merkeissä.

Palattuamme kiertueelta kotimaahan päätimme mennä lounaalle Töölön torin laidalla olevaan ravintolaan, joka muistetaan myös maamme politiikan kulisseista laulavine fakseineen.
Kun heitin kysymyksen, mitä seuraavaksi voisimme tehdä yhdessä, syntyi ajatus yhteisestä levystä. Johanna kertoi aina halunneensa laulaa mm. Ravelin muutamia instrumentaalisävellyksiä, mutta kun niistä puuttuvat sanat. Heitin siihen vähän huumorilla, että eikö olisi helpompi lähteä suomalaisista sävellyksistä liikkeelle ranskalaisten sijaan, kun sanoittajien löytyminen olisi ainakin näin aluksi kotimaasta helpompaa. Taisin siihen vielä lisätä, että Sibeliuksen Valse tristekin on vielä sanoittamatta, samoin Heino Kasken pianokappale Yö meren rannalla... Oli kutkuttavaa yhdessä pohtia, inspiroituisivatko suomalaiset nykyrunoilijat 1900 -luvun alun säveltäjien kappaleista sanoittamaan niitä lauluiksi. Tuon ajan säveltäjät kun inspiroituivat suomalaisten runoilijoiden teksteistä. Voisiko homma toimia toisin päin?

Enpä olisi tuolloin uskonut, mihin tuo lounas saattaisi johtaa. Aika pian tapasimme aamiaispalaverissa kirjailija Aulikki Oksasen Hotelli Presidentin kabinetissa, jossa mukana oli myös projektiin tuottajaksi pyydetty läänintaiteilija Matti Makkonen, vanhempi veljeni. Aulikki oli hyvin innostuneen oloinen ideasta. Hän ehdotti heti lisää kirjailijanimiä, joista moni tulikin mukaan sanoittajatiimiin. Ihmeellistä sinänsä, että monet mukaan tulleista runoilijoista olivat jo ikään kuin odottaneet tätä projektia. Eppu Nuotio oli itkenyt vesiputouksen lailla kuultuaan Sibeliuksen Kuusen professori Tawastsjernan soittamana vuosia sitten. Silloin hänellä oli syttynyt halu sanoittaa tuo pianominiatyyri lauluksi. Anna-Mari Kaskinen puolestaan oli hyvin ilahtunut kutsusta tulla mukaan ja sanoi odottaneensa, että pääsisi tekemään tekstejä klassisen musiikin kappaleisiin. Erikoista projektissa oli sekin, että kaikki äänitteen runoilijoista; Ilpo Tiihonen, Marja-Leena Mikkola, Aulikki Oksanen, Eppu Nuotio, Pia Perkiö ja Anna-Mari Kaskinen valitsivat ehdotuslistalta eri kappaleet sanoitettavakseen toisten runoilijoiden mieltymyksistä tietämättä. Niinpä Valse triste sai lyriikkansa Firenzessä Ilpo Tiihosen kynästä, Kuusi tekstinsä Roomassa Eppu Nuotion toimesta, Järnefeltin Kehtolaulu junamatkalla halki huurteisen, suruliputetun Suomen Jokelan tragedian jälkeen. Tuon Kehtolaulun lohduttavat sanat kirjoitti Aulikki Oksanen.

Oli jännittävää olla mukana projektissa, jonka onnistumisesta ei ole mitään takeita. Saimme muusikkokavereilta rohkaisevia kannustuksia tyyliin, ettei Sibeliuksen perikunta tule ikinä antamaan lupaa Valse tristen sanoittamiseen, joka on säveltäjän suosituimpia kappaleita maailmalla. Se on ollut jopa niin suosittu, että 1930 -luvulla oli koko maailmassa vain yksi myydympi nuotti kuin Valse triste, se oli joululaulu White Christmas. Mutta lupa tuli. Ensimmäisen äänityspäivän aamuna.

Äänityspäivät Espoon Sellosalissa elokuun alkupäivinä olivat yhtä taiteen juhlaa. Mitäpä muuta ne voisivat ollakaan, kun taiteilijatiimissä oli "historiaa tekemässä" lisäksemme sellaisia lahjaakkuuksia kuin viulisti Anna-Liisa Bezrodny ja huilisti Sami Junnonen. Taiteellisen tuotannon piti vahvasti hanskassaan Laura Heikinheimo ja äänityspöydän takana mestaroi alan ykkösnimi, Enno Mäemets. Mamma Rosan lounaasta oli kulunut alle vuosi, kun "Yö meren rannalla" -levy julkaistiin Suomalaisen kirjallisuuden päivänä, Helsingin yliopiston juhlasalissa 8.10.2008. Konsertin jälkeisellä vastaanotolla juttelin Sibeliuksen perikunnan puheenjohtajan Pertti Virkkusen kanssa. Hän hämmästyi kuullessaan, että meitä oli kovasti varoitettu lähtemästä tällaiseen projektiin ja ettei lupaa tulisi Sibeliuksen soitinsävellysten lauluiksi muutettujen kappaleiden äänittämiseen. Ei ole lupaa tullut, kun ei ole kukaan aiemmin kysynyt, hän sanoi. Mutta kyllä lupa tulee, kun sovitukset tehdään laadukkaasti, Virkkunen jatkoi. Ja oli jo korkea aika, että joku rohkeni näin tehdä, säveltäjän lapsenlapsenlapsi lisäsi.

On upeaa päästä esittämään tätä ainutlaatuista konserttiohjelmaa jälleen ensi viikon sunnuntaina 14.3.2010 klo 16.00 alkavassa konsertissa Vantaan Pyhän Laurin kirkossa. Mieltä lämmittää erityisesti myös se, että jokaisesta myydystä lipusta (www.lippupalvelu.fi)
menee 2 euroa Haitin uhrien hyväksi Yhteisvastuukeräyksen kautta. Näin nuo huulen heitosta lähteneet ideat saavat tuoda lohtua myös maanjäristyksen uhreille. Tervetuloa kuuntelemaan ja omalta osaltaan myös auttamaan katastrofin uhreja sunnuntaina 14.3. tunnelmalliseen Pyhän Laurin kirkkoon.

Lisätietoja: http://www.jussimakkonen.com/uutisia.php
Äänitteen jakelu: http://www.sonymusic.fi
Tilaa levy: http://www.jussimakkonen.com/levyt.php
Katso kuvat: http://www.jussimakkonen.com/photos/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti