KESÄLOMILLE...

Kevät on vaihtumassa kesäksi ja koululaisilla lomat alkamaisillaan.
Myös musiikkioppilaitosten lukukausi on päättymässä, joka tietää soitonopettajille pitkää kesälomaa siitä työstä. Aloitin sellonsoiton opettajan työt vuonna 2003 Pohjois-Helsingin musiikkiopistossa, jossa minulla oli aluksi vain pari oppilasta. Nopeasti innokkaita opiskelijoita tuli lisää ja tällä hetkellä luokallani opiskelee 18 sellistiä. On ollut ilo seurata opiskelijoiden kehitystä ja huomata, että että lapsilla ja nuorilla riittää intoa ja motivaatiota tänäkin päivänä harjoitella ja puurtaa sellosoiton parissa. Jopa niin paljon, että nopeimmat ovat suorittaneet opistotason oppimäärän muutamassa vuodessa erinomaisin arvosanoin.

Musiikki antaa sisältöä elämään, vaikka siitä ei ammattia tulisikaan. Itse asiassa toivon, että kovin moni oppilaistani ei edes haaveilisi ammattimuusikon urasta, erinomaisesta menestyksestä huolimatta. Suomessa koulutetaan muusikoita kortistoon, sillä työpaikkoja on hyvin rajallinen määrä. Harvasta on musiikkialan yksityisyrittäjäksi, sillä se vaatisi jo myös muunlaisia taitoja ja lahjoja kuin soittimen hallintaa ja musikaalisuutta. Pitäisi pystyä luomaan verkostoja, kehittelemään mielenkiintoisia ohjelmakokonaisuuksia ja vieläpä löytämään manageri, joka voisi myydä taiteilijan osaamista. Jos manageria ei löydy, jää myyntityökin taiteilijan harteille. Siksipä onkin ollut surullista huomata monien hyvin lahjakkaiden muusikoiden löytävän itselleen työtä konserttilavojen sijaan Stockmannin kassalta tai kirjaston tiskin takaa. Jos jopa arvostetuissa musiikkikilpailuissa menestyneiden muusikoiden kohtalo on tällainen, voi vain arvailla, minkälaiset ovat alan työllisyysnäkymät.

Mutta musiikkia ja soittamista voi harrastaa muistakin motiiveista kuin ammatillisista haaveista käsin. Musiikki on mahtava voimavara ja sitä on mukava harrastaa myös aikuisiällä, soittamalla vaikka Ylioppilaskunnan soittajissa tai jossakin toisessa tasokkaassa harrastelijaorkesterissa.
Soiton opettajana pyrin pitämään myös mielessä, että soittoa harrastavat lapset ovat tulevaisuudessa mahdollisia konserteissa kävijöitä, mikäli heille on jäänyt klassisen musiikin harrastamisesta hyvä maku. Siinä on hyvä syy opettaa lapsille sellonsoittoa iloisella meiningillä.

Muistan, kuinka sukulaiset kyselivät minulta aikoinaan, aionko hankkia myös jonkin kunnon ammatin. Ehkäpä sellistin ammatti ei kuulostanut yhtä varmalta kuin lääkärin tai juristin hommat. Onnekseni ei ole tarvinnut kertaakaan miettiä sitä kunnon ammatin hankkimista, sillä kalenterini on nopeasti täyttynyt konserttikiertueista, levytyksistä ja opetustöistä. Jos intohimo musiikkia kohtaan joskus häviäisi, ehkäpä silloin voisi miettiä niitä muita hommia.