HUH HELLETTÄ!

Heinäkuussa on helteitä riittänyt. Nautin lämmöstä ja niin tuntuu nauttivan myös vanha selloni. Mitä lämpimämpää ja kosteampaa, sen paremmin se soi. Ilmankos tuo instrumentti on sielun veljeni.

Joskus minulta kysytään, että hui kauheaa, miten sellosi kestää lämpötilan vaihtelut kun lähden vaikkapa Aasiaan konsertoimaan. Hyvin se kestää, niin kuin minäkin. On oikeastaan sekä sellolleni kuin sen omistajalleenkin aina parempi mennä kosteaan ja lämpimään kuin kuivaan ja kylmään. Kosteasta kuivaan päin tultaessa muutoksia monesti tapahtuu. Itselläni ei ole suurempia ongelmia ollut, mutta olen kuullut muilta huippumuusikoilta, että sellon kielien korkeus on saattanut nousta jopa yli sentin kosteasta kuivaan tultaessa. Se onkin jo suuri ongelma, sillä millinkin nousu saattaa hankaloittaa soittamista merkittävästi. Niinpä toisilla on mukanaan eri korkuisia talloja, joita voi vaihtaa tarvittaessa ja näin säätää kielien korkeutta.

Olen ollut onnellisessa asemassa, sillä olen saanut soittaa huippusoittimilla jo nuoresta pitäen. Aloittaessani opinnot Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa 13-vuotiaana sain käyttööni Sibelius-Akatemian hienon Forster -sellon. Tuo arvosoitin avasi minulle kuin uuden maailman. Muistan sen vieläkin. Miten voi soittimen ääni olla niin jalo ja samettinen, kun vain hipaisee kieliä jousella? Ei tarvitse yrittää saada kaunista ja lumoavaa ääntä, se vain tulee kun antaa sen tulla. Onneni Forster -sellon kanssa jatkui useita vuosia, kunnes OKO -pankin taidesäätiö päätti antaa sellonsa käyttööni. Nyt olen soittanut jo useita vuosia Suomen Kulttuurirahaston ja Wihurin rahaston maksamalla sellolla. Onnellinen olen siitäkin, kun olen sen omakseni saanut.

MATKAVIRSIÄ

Tartun puhelimeen lämpimänä marraskuisena päivänä 2007 ihmisiä kuhisevalla kävelykadulla Ateenan keskustassa. Aamun harjoitukset ovat takana ja on aika hengähtää ennen illan konserttiamme, jossa esiinnyn pianisti Rait Karmin kanssa Nakas -konservatorion konserttisalissa. Ennen Kreikan matkaa olin jutellut Suomen kirkkomusiikkiliiton toiminnanjohtaja Markku Kilpiön kanssa kesän 2008 herättäjuhlista Espoossa ja niihin liittyvistä konserteista. Syntyi idea Virsi -konsertista, jossa sellotrion solistina esiintyisi baritoni Esa Ruuttunen. Idea ponnahti mieleeni keskellä vilkkainta Ateenaa ja niinpä päätin siltä seisomalta soittaa Esalle. Puheluuni vastasi miellyttävä miesääni ja esitin asiani. Monet maat, konserttisalit, oopperat ja erilaiset kokoonpanot nähnyt ja kokenut kansainvälisesti arvostettu baritoni innostui oitis ideasta. Niinpä päätimme toteuttaa tämän ensimmäisen konserttimme yhdessä kahden muun sellistin kanssa Temppeliaukion kirkossa Helsingissä, Espoon Herättäjäjuhlien aikaan. Sellotaiteilija Seeli Toivio ja läänintaiteilija, sellisti Matti Makkonen tulivat myös innostuneina ryhmään mukaan. Virsien sovitustyö tälle kokoonpanolle jäi luonnollisesti veljeni Matti Makkosen harteille, jonka päätyö on ollut jo vuosien ajan musiikin sovittaminen ja säveltäminen - sellonsoiton, orkesterinjohdon ja tuottamisen rinnalla. Nyt takana ovat konsertit Temppeliaukion kirkon lisäksi Lieksassa, Juuassa, Savonlinnassa, Loviisassa ja viimeisimpänä Uudessakaupungissa, Kalannin keskiaikaisessa kivikirkossa toisena pääsiäispäivänä 2010. Tuossa tunnelmallisessa holvikirkossa ihmiset istuivat vieri vieressä, kun yhteensä 600 vuotta vanhat sellot loihtivat virsisävyjä Ruuttusen äänen täyttäessä kirkon viimeisenkin sopukan.

Mikä virsissä ihmisiä viehättää? Miten nuo kansanperinteeksi muodostuneet laulut löytävät kosketuspintaa ihmisiin jopa vuosisatojen ajan? Itse olen välillä hämmästellyt sitä, miten virsien melodiat antavat sovittajalle mahdollisuuksia toteuttaa niitä niin monella tapaa. Kalannin kirkon täpötäysi konserttiyleisö antoi välittömän palautteensa uusista sovituksista ja niiden tulkinnoista. Seisaaltaan taputtanut yleisö sai kuulla ylimääräisenä oman virtensä - toisinto Kalannista, uutena sovituksena. "En ole eläissäni kokenut mitään näin vaikuttavaa", sanoi vanhempi rouva konsertin jälkeen, joka kertomansa mukaan on läpi elämänsä käynyt säännöllisesti konserteissa.

Kesäkuussa 2010 soivat virret Muuramessa ja heinäkuussa Ylöjärven Kurussa. Vuonna 2011 ovat konsertit mm. Mäntyharjulla ja Turussa, jossa konsertti on myös osa Euroopan kulttuuripääkaupungin ohjelmaa. Tarkat konserttiajat ja paikat löytyvät konserttikalenterista: www.jussimakkonen.com/konsertit_2011.php

Syyskuussa nämä sovitukset myös äänitetään ja uusi Matkavirsiä -levy julkaistaan marraskuussa 2010. Äänitteellä Esa Ruuttunen laulaa sellokvartetin solistina, jossa soittavat sellistit Seeli Toivio, Jussi Makkonen, Ulla Lampela ja Matti Makkonen. Voit tilata oman kappaleesi levystä jo ennakkoon: jussi@jussimakkonen.com

Kiertue-elämää Kaakkois-Aasiassa 2009

KUALA LUMPUR 9.5.-12.5.2009

Toukokuun kahdeksantena nousin lentokoneeseen kohti Kuala Lumpuria. Odotin mielenkiinnolla laskeutumista Malesian pääkaupunkiin. Uutuuttaan hohtavalla KL:n lentokentällä meitä oli vastassa suurlähetystön kuski, joka johdatti meidät nopeasti läpi passitarkastusten. Istuuduin auton takapenkille väsyneenä pitkästä lentomatkasta, mutta ohikiitävät kauniit vuoristomaisemat saivat mielenkiintoni heräämään. Tuossa tuokiossa saavuimme suurkaupungin sydämeen, auto kaarsi hotellimme Grand Milleniumin eteen. Aasialainen ystävällisyys huokui henkilökunnasta astuessamme hotellin aulaan. Vesiputoukset solisivat taustalla, kun ystävällinen henkilökunta ohjasi meidät huoneisiimme. Saimme kuulla, että yksi ravintolan kokeista tekisi myös suomalaista ruokaa, jos sellaista sattuisimme kaipaamaan. Kuuntelin miestä epäuskoisena. Mutta seuraavan päivän iltabuffessa oli toden totta myös suomalainen osasto sushin ja intialaisen lisäksi: suomenlipun takaa näkyivät niin lihapullat, karjalanpiirakat, kaalikääryleet kuin lukemattomat muutkin suomiruoat.

Konserttipäivänä heräsin pirteänä, aikaero ja matkaväsymys tipotiessään. Huoneen ovella odotti päivän lehdet, mutta myös jokin kirje, josta löysin meistä huolehtineen vastaanottohenkilön kirjoittaman viestin, jossa hän toivoi meidän viihtyneen hotellissaan ja toivotti menestystä illan konserttiin. Onpas huomaavaista palvelua, ihmettelin mielessäni. Illan konsertti oli menestys. Kulttuuriväestä, diplomaattikunnasta ja liike-elämän edustajista koostunut kutsuvierasyleisö vaati ylimääräisen ja sai sen. Jaoimme nimikirjoituksia levyihimme ja pääsimme sitten nauttimaan seisovasta pöydästä yhdessä parin sadan konserttivieraan kanssa. Lähdimme vielä paikallisen kulttuuriväen kanssa istumaan iltaa, josta tulikin hyvin hauska. Seuraavana päivänä oli aika lähteä kohti Jakartaa. Lentokentälle menessä päätimme tehdä pienen nähtävyyskierroksen autonkuljettajamme avustuksella. Pysähdyimme kaksoitorneilla ja koitimme saada nuo huikeat tornit mahtumaan samaan kuvaan. Käväisimme sisällä, jossa näimme mainoksen pianisti Olli Mustosen konsertista seuraavana lauantaina.


JAKARTA 13.5.-15.5.2009

Lento Jakartaan oli lyhyt, vain pari tuntia. Lentokentällä meitä oltiin jälleen vastassa ja pääsimme pikavauhtia ulos passintarkastuksesta ja tullista. Katsoessani tuhansia ihmisiä lentokentän jonoissa, ymmärsin että turistina saisin jonotella noissa jonoissa koko päivän.
Päästyämme ulkona odottavaan autoon, kyselimme paikallisista nähtävyyksistä. Pianistini Rait Karmin ilme kirkastui hänen kuullessaan, ettei kaupungissa ole mitään nähtävää. On kuulemma helpottavaa kuulla, ettei ole niitä "pakollisia monumentteja", jotka on käytävä tarkistamassa.
Jakarta on mielenkiintoinen kaupunki. Tuossa pääkaupungissa asuu miljoonia ihmisiä, koko maassa 250 miljoonaa. Kaupunki on levittäytynyt laajalle alueelle, eikä siellä ole varsinaista keskustaa. Pian huomasimme, että kaikkialle on turvatarkastukset. Päästyämme Mariott -hotellimme eteen, turvamiehet avasivat myös meidän automme takaovet, kuin tarkastaakseen, ettei sylistämme löytyisi pommia. Saimme kuulla, että kyseisessä hotellissa oli räjähtänyt pommi joitakin vuosia sitten, jonka vuoksi hotellin sisäpihalle ei voinut enää ajaa autolla. Surullista kyllä, tästä samasta hotellista löytyi pommi myös nyt heinäkuussa 2009, joka ehdittiin onneksi ajoissa purkaa. Aivan yhtä hyvin ei käynyt vastapäisessä Ritz-Carlton hotellissa, jossa pommi räjähti tuhoisin seurauksin. Huoneisiin kirjauduttuamme päätimme käväistä vielä hotellin spassa. Rentouttavan hieronnan jälkeen uni maistui makoisasti. Seuraavana päivänä oli vuorossa Jakartan konsertti. Autonkuljettaja tuli hakemaan meitä ja käväisimme ensiksi tervehtimässä Suomen suurlähettilästä, Antti Koistista. Matkalla kulttuurikeskukseen ihmettelin valtavaa mopojen määrää liikenteessä. Kun liikenne seisoo ja vauhdit ovat matalia, ei siinä paljon pelti rysky eikä onnettomuuksia päästy todistamaan. Seurustelimme vastaanotolla konserttivieraiden kanssa ennen konserttia ja päästyämme lavalle huomasin salin olevan viimeisiä paikkoja myöten täysi.
Konsertin jälkeen paikalliset ihmettelivät väen paljoutta. Ei kuulemma yleensä klassisen musiikin konserteissa käy yhtä paljon yleisöä. Nimikirjoituksia, valokuvia, lukemattomat ihmiset halusivat valokuviin kanssamme. TV:n kulttuuriasema odotti meitä haastatteluun. Ajatukseni olivat jo hotellihuoneen rauhassa kertoessani Sibeliuksesta, suomalaisesta musiikkikasvatuksesta ja taiteilijan elämästä. Jatkoimme hotelliin, jonka jälkeen söimme iltapalaa paikallisten järjestäjien kanssa. Seuraava päivä olikin sitten vapaa-aikaa, jonka päätin käyttää shoppailuun.

MANILA 16.5.-18.5.2009

Illalla oli aika lähteä lentokentälle. Suuntana Manila. Lentoyhtiö Philippine airlines ei matkalippuja varatessamme oikein ymmärtänyt, että selloni mahtuisi tosiaan omalle paikalleen viereeni. Suomalainen matkatoimisto teki todella paljon töitä saadakseen virkailijat Manilassa ymmärtämään, että vanha arvoselloni on reissannut kymmenien lentoyhtiöiden koneissa ja aina vieressäni. "Mr. sello makkosella" on siis aina oma lentolippunsa. Ei auttanut matkatoimiston selvittelyt tällä kertaa. Suomen suurlähetystö Manilassa tarjosi apuaan ja alkoi tapahtua. Lentoliput järjestyivät sellolle pikavauhtia. Saapuessamme lentokentälle Jakartassa, Philippine Airlinesin terminaalissa saimme selloni ansiosta ensiluokkaista kohtelua. Ehdin vain vilkaista valtavia jonoja lähtöselvityksessä, kun kuulin takaani ääneen: "Mr Makkonen...?".
Käännähdin ympäri ja meitä vietiin lähetöselvitykseen sivummalle. Parin minuutin kuluttua olimmekin jo lähtöaulassa odottamassa konetta. Päätin koneeseen nousua odotellessani hiukan kuunnella musiikkia tietokoneellani, kun jälleen kuulin äänen: "Mr Makkonen..." ja minut ohjattiin sellon kanssa vielä tyhjään koneeseen, jossa odotteli puolen tusinaa teknikkoa valmiina auttamaan sellon kiinnittämisessä turvavöihin. Matka taittui nopeasti ja aamulla olimme perillä Manilan kentällä. Eksoottinen lentokenttä oli aamuvarhaisella vielä autio. Päästyämme hotelliin päätin mennä uima-altaan kautta sänkyyn. Pienet torkut otettuani lähdimme suurlähettilään residenssiin harjoittelemaan seuraavan päivän kutsuvieraskonserttia varten. Harjoittelimme hieman, jonka jälkeen pulahdimme uima-altaaseen. Söimme iltapalaa terassilla ja seurustelimme suurlähettilään perheen kanssa illan jo hämärtyessä. Samaan aikaan keittiöhenkilökunta valmisteli seuraavan illan kutsuvierastilaisuuden tarjoiluita. Keittiöhenkilökunta halusi päästä kanssamme valokuviin, kun olivat nähneet meidät tv:n iltauutisissa. Seuraavana päivänä tein kierroksen Makati Cityn ostoskeskuksiin. Kaupungin hyvin hoidetut puistot, suihkulähteet ja kaupunki-ilme luovat hyvin viihtyisän tunnelman. Illan kutsuvieraskonsertti koostui lähinnä diplomaateista ja kulttuuriväestä. Oli mukava konserttimme jälkeen rupatella paikallisten muusikoiden, Manilan filharmonikkojen kapellimestarin, Musiikkiakatemian rehtorin ja monien suurlähettiläiden kanssa nauttien samalla herkullisesta illallisesta. Seuraavana päivänä Viron kunniakonsuli tarjosi meille lounaan yksityisellä Polo Clubilla. Historiallinen miljöö loi hienot puitteet tapaamiselle. Illalla oli vuorossa toinen konserttimme Manilassa. Se oli jälleen menestys. Yleisö osoitti seisaaltaan suosiota, mitä ei aina koti-Suomessa koe. Konsertin jälkeen saimme jälleen jakaa lukuisia nimikirjoituksia levyjemme kansiin. Paikalliset suomalaiset ja filippiinot halusivat ehdottomasti jatkaa iltaa seurassamme konsertin jälkeen. Niinpä päätimme istua iltaa hotellimme Mandarin Orientalin tasokkaassa jazz-baarissa. Juttelimme illan konsertista ja tulevasta Vietnamin vierailustamme. Saimme kuulla Hanoin liikenteestä, että mikäli tien ylitys onnistuisi kävellen, voisi onnitella itseään jos siitä hengissä selviäisi. Hanoin liikenne on kuulemma aivan omaa luokkaansa. Kello läheni aamu neljää, jolloin autokuskimme tulikin hakemaan meitä lentokentälle, kohti Hanoita.

HANOI 19.5.-21.5.2009

Vaihdoimme konetta Saigonissa. Istuuduttuamme koneeseen eräs herra koputti minua selkään ja kysyi olenko sellisti Jussi Makkonen. Samalla hän näytti lehtijuttua, jossa oli kuvamme. Saavuttuamme Hanoin kentälle, kanssamatkustajat pyysivät meitä myös valokuviin. Päästyäni auton takapenkille, silmäilin kuskilta saamaani aikataulua. Lehdistötilaisuuden alkuun ei ollut enää kovin paljon aikaa jäljellä. Saavuttuamme Sofitel Plaza -hotelliin, hotellin johtaja toivotti meidät tervetulleeksi, jonka jälkeen suurlähettiläs ohjasi meidät tien toisella puolella olevaan residenssiinsä, jossa meitä odottelikin jo runsas toimittajien joukko. Kerroimme lehdistölle kiertueestamme, suomalaisesta kulttuurista, Sibeliuksesta ja siitä kuinka innostuneita olemme ensi vierailustamme Vietnamiin. Residenssistä on kauniit näkymät järvelle, johon John Mc Cain ammuttiin Vietnamin sodassa. Koettelemuksesta selvinnyt herra tulikin koko maailmalle tutuksi viimeisissä USA:n presidentinvaaleissa. Annoimme haastatteluja radioasemille ja parille tv -kanavalle pressitilaisuuden jälkeen. Ihmettelin, miksi lähes kaikki näkemäni toimittajat olivat kovin nuoria. Myöskään katukuvassa ei juuri näkynyt vanhempaa väestöä. Syyksi selvisi sota.
Vietnamin sota oli nielaissut yhden sukupolven lähes tyystin. Vietnamilaiset ovat kovin pragmaattisia, käytännönläheisiä ihmisiä. Sota on ollut ja mennyt, mitä sitä enempää murehtimaan. Liekö tämä asenne syynä siihen levolliseen elämänasenteeseen, johon törmäsin tuon tuosta vierailuni aikana. Ihmiset istuivat iltaa leppoisasti katujen varsilla, puistoissa, missä milloinkin ilman kiireen tuntua. Jotenkin tuli sellainen vaikutelma, että ihmiset ovat Vietnamissa hieman onnellisempia kuin muissa vierailemissani Aasian maissa. Jotakin samaa luonnetta, ehkäpä ujoutta havaitsin vietnamilaisten ja suomalaisten välillä. Lehdistötilaisuuden jälkeen suunnistimme järven rantaa myöten intialaiseen ravintolaan. Mikä tunnelma!
Matalilla tuoleilla istuen söimme herkullisen illallisen nauttien iltavalojen kajastuksesta järven pintaan. Seuraavana päivänä meitä oli jälleen vastassa tv -kamerat suunnistaessamme konserttisalille harjoittelemaan. Tv -ryhmän haastattelut venyivät pidemmiksi kuin olimme varautuneet, joten harjoittelu sai jäädä vähemmälle. "Vaikutat hyvin romanttiselta kaverilta" sanoi toimittaja jonkun kommenttini jälkeen. Ihmisten välittömyys saa olon tuntemaan kotoisaksi missäpäin maailmaa tahansa. Illan konsertissa astuessani lavalle näin salin olevan aivan täysi. Jopa käytävillä tulvi ihmisiä, joille ei enää löytynyt istumapaikkaa. Jälkeenpäin kuulin, että konserttiin oli mennyt jopa 100 ylimääräistä lippua. Huutomyrskyn saattelemana tulimme lavan eteen tervehtimään yleisöä. Tästä konsertista tulisi ikimuistoinen. Konsertin alkaessa hiljaisuus täytti salin. Jälkeenpäin suurlähettiläs kertoi konsertin olleen vaikuttavin konserttikokemus viimeisten vuosien ajalta Hanoissa. Ihmisten keskittyneisyys muusikin kuuntelussa oli ollut jotain epätavallista. Konsertin jälkeen jaoimme jälleen nimikirjoituksia ja valokuvia räpsittiin. Kun tilaisuus oli ohi, suurlähettiläs kutsui meidät viettämään iltaa residenssiinsä. "Tulkaas pojat tänne takapenkille" - huikkasi suurlähettiläs ja auto lähti lipumaan läpi Hanoin vanhan kaupungin Suomen lipun liehuessa auton nokassa. Silmäilimme vanhoja arvorakennuksia ja näimme myös Cho Minhin valtavan mausoleumin.

HONGKONG 22.5.-24.5.2009

Vapaapäivän jälkeen suuntasimme jälleen kohti lentokenttää. Edessä olisi parin tunnin lento Hongkongiin ja samana iltana vielä konsertti Discovery Collegella. Discovery Island on kuin paratiisi pääsaaren kupeessa. Korkeat vuoret, meren rannat, viehättävät puutarhat ja vuoristotiet luovat saarelle aivan oman tunnelmansa. Ennen konserttia maistelimme vastaanotolla sulhaspiirakoita. Todella maukkaita, eikä ihme sillä Hongkongin FINDS -ravintolan ravintolapäällikkö Sampo Laukkanen oli näiden luomusten takana. Tämä sympaattinen nuoriherra kutsuikin meidät drinkille ravintolaansa pääsaaren Sohoon. FINDS -ravintolassa pohjoismaalainen sisustus oli toteutettu todella hyvällä maulla. Tämän maailmankuulun ravintolan sisustuksessa on käytetty jäätä ja lunta jäljitteleviä elementtejä. Nautimme terassilla kimiräikköset ja katselimme kaupunkimaisemaa yli Sohon. Seuraavana päivänä oli aika lähteä kohti koti-Suomea Singporen kautta. Kiertue oli onnistunut monin tavoin jopa odotuksiamme paremmin. Siitä kiitos kaikille kiertuejärjestäjille ja sponsoreille.